Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta
ti-pe 11-17
la 11-14
Talo on kokoelma mielikuvia, jotka antavat ihmisille vakauden tunteen tai harhakuvan. Se (talo) on väline, jonka avulla voi kohdata kosmoksen. -Gaston Bachelard
Perhosten talo on teoskokonaisuus, joka sisältää sekatekniikalla toteutettuja maalauksia, valokuvakollaaseja, vanhasta talosta löytyneitä esineitä, piirroksia ja videoinstallaation. Näyttely tutkii taloa ikään kuin psykologisena tilana – vertauskuvana ihmisen psyykelle. Se kertoo talon ja ihmisen muutoksesta ja muutoksen kivusta sekä käsittelee muistojen ja ajan kokemisen teemoja, pysähtyneisyyttä ja ohikiitävää hetkeä.
Kaikkien teosten lähtökohtana toimii edesmenneelle sedälleni kuulunut, savuvahingosta kärsinyt talo eteläkarjalaisella maaseudulla. Rakennan Galleria Riutan näyttelytilaan tulkinnan paikasta. Huoneiden seiniltä revityt tapetinpalat ovat siirtyneet osaksi teoksia. Olen työskennellyt talon väripaletilla. Inspiraation lähteenä ovat toimineet talosta löytyneet, savun tahrimat vesivärit. Olen halunnut tutkia, kuinka talon vanha väripinta – eräänlainen paikan henki, genius loci – kuvautuu käsieni kautta. Koen olevani välittäjä, jonka avulla vanha talo virtaa ja syntyy uudelleen galleriatilaan.
Näyttelyn tarkoituksena on myös kartoittaa dokumentarismin rajoja. Pyrin ”kokonaisvaltaisempaan” dokumentarismiin. Kun tekijä käsittelee aihettaan samassa näyttelyssä mediataiteen, valokuvataiteen ja kollaasin, sekä ekspressiivisen maalaustaiteen keinoin, mahdollistaa se kenties syvemmän tavan ymmärtää aihetta. Olen aiemmin työskennellyt pääasiassa valokuvan ja liikkuvan kuvan kanssa, joten Perhosten talossa nähdään metamorfoosi myös oman työskentelyni suhteen.
Mikko Haiko (s.1984, Lemi) on lappeenrantalainen kuvataiteilija. Haiko on valmistunut Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta valokuvataiteen osastolta taiteen maisteriksi vuonna 2018. Haiko työskentelee valokuvan, liikkuvan kuvan ja maalauksen keinoin. Hän tutkii taiteessaan ihmisen ja ympäristön suhdetta – sitä, kuinka ympäristö muuttaa ihmistä, näkyy ja virtaa ihmisessä. Haiko löytää aiheensa usein syrjäseuduilta. Haikon työn keskiössä on dokumentaarisuus, jonka käsitettä hän pyrkii laajentamaan työskentelemällä monipuolisesti eri välineillä.
Haikon teoksia on Valtion taidekokoelmissa, Helsingin, Tampereen ja Lappeenrannan taidemuseoiden kokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa Suomessa ja ulkomailla.
Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahasto on tukenut näyttelyä.
