Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta
ti-pe 11-17
la 11-14
Äitiydestä,
pesistä,
rauhan kyyhkyistä,
kuolemasta,
sodasta,
turvasta,
maaperästä, jonka puolesta eletään ja jonka puolesta kuollaan.
Näyttely käsittelee elämää, äitiyttä, vanhemmuutta ja turvaa sekä niiden vastakohtia sotaa, kuolemaa, pakoa ja pelkoa. Sotiin ja konfiikteihin liittyy aina kodin jättämisen kokemuksia, jotka ovat ajasta riippumatta samaistuttavia. Näyttelyssä käsitellään aihetta eri tavoin ja eri tekniikoin, vapaasti assosioiden ja symbolien avulla.
Idea kokonaisuuteen tuli heti herättyäni 24.2.2022 aamulla ja kuulin sodan alkaneen. Ensimmäinen ajatukseni oli äidit ja kuinka Ukrainassa kuolee koko ajan jonkun lapsia. Jokainen sotilas ja siviili on jonkun lapsi. Joku on heidät tuskalla synnyttänyt ja rakkaudellaan hoivannut tähän maailmaan selviäviksi. Tappaminen on synnyttämisen vastakohta ja oman lapsen kuolemaa pelkää jokainen äiti.
Sodassa kaikki ovat lopulta häviäjiä. Molemmille puolille jää traumoja, jotka ulottuvat monta sukupolvea eteenpäin. Ukrainan sodan uhreja ovat myös sotilaiden syntymättömät lapset.
Kirjaimellisesti ihmiset sotivat maasta: maaperästä, kivistä, kallioista, mullasta, peltomaasta, hiekkakentistä ja pihapuutarhan mullasta. Maan takaa paljastuu muut arvot: demokratia, vapaus, ihmisoikeudet, uskonto, päätösvalta ja niin edelleen. Myös Suomen maaperästä on sodittu hyvin verisesti. Kaikki paha ei tapahdu aina ulkomailla, ja historia on osoittanut että myös suomalaiset pystyvät tappamaan hyvin raa’alla tavalla. Meissä kaikissa on siihen kyky. Sivistys on sitä, että teemme kaikkemme, ettemme siihen ryhtyisi.
Jatkan aiheen parissa työskentelyä ja toimin yhteistyössä Ukrainasta Suomeen muuttaneiden kanssa. Kerään tarinoita kodin jättämisen tematiikasta. Jos haluaa osallistua projektiin, minuun voi olla yhteydessä.
www.hannakoikkalainen.com
Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus
