ROIKKA – Leena Pukki — Limakon aika 8.2.–2.3.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

Limakon aika, 2021

Leena Pukki

Limakon aika on videoteos, jossa limasienten eli limakkojen liike yhdistyy kuvioaiheisiin, jotka on valittu karjalaisista pujotuspeitoista eli kuvatäkeistä. Teos käsittelee individualismin, itseriittoisuuden, ajan, kiertokulun, ekosysteemien ja hajoamisen ja maatumisen teemoja.

Ameboiksi luokiteltavat limakot ovat muun muassa lahopuiden pinnalla eläviä makroskooppisia solulimasta koostuvia organismeja, jotka pystyvät liikkumaan, vaikka niillä ei ole lihaksia, aivoja tai neurojärjestelemää. Limakot eivät ole kasveja, sieniä eivätkä eläimiä. Eri lajiset limakot ovat eri värisiä ja liikkuvat eri tavoilla ja nopeuksilla.

Teoksessa limakon liike yhdistyy Luumäkeläisten kuvatäkkien perinteisiin kuvioihin. Kuvatäkkejä eli pujotuspeittoja käytettiin vuoteessa peittoina ja niitä kudottiin esimerkiksi kapioiksi. Kuviot ovat peräisin Pukin ja Pätärin sukujen täkkimalleista, jotka on kudottu 1900-luvun alussa vanhojen mallien mukaan.

Mallien tai kuvioiden ikää ei voida määrittää, mutta tiedetään, että Karjalassa on kudottu kuvatäkkejä jo 1800-luvun alussa. Samanlaisia kuvioita esiintyy myös karjalaisissa kirjontamalleissa. Kuvioilla on erilaisia elämään ja elämiseen liittyviä nimiä, kuten jäniksenkäpälä, käpälikkö, reunaränikkä, elämänpuu, maailman kuva tai siiviläinen. Samantyyppisiä kuvioita käytetään monessa eri kulttuurissa, koska kuvioiden mallit määräytyvät osittain kudontatekniikan kautta.

Karjalaiset kuvatäkit ovat säilynyttä kuvallista perinnettä. Koen, että täkkien kuviot kantavat mukanaan menneen ajan kulttuuria ja maailmankuvaa, tai ainakin niiden osia.

Ilmastokriisin lähestyessä vaikuttaa välttämättömältä muuttaa kollektiivista ajattelua ja käsitystä esimerkiksi hyvästä elämästä tai tavoittelemisen arvoisista asioista.

Limakko on vertauskuva kaiken kiertokulusta ja muuntautumisesta toiseen olomuotoon, kollektiivisuudesta ja posthumanistisesta ajattelusta. Suhdetta luontoon tulisi mielestäni muuttaa yksipuolisesta hyötysuhteesta keskinäiseen vuorovaikutussuhteeseen.

Limakon aika pyrkii siirtämään huomion ihmisen kokemusmaailmasta toisaalle ja kyseenalaistamaan individualistisen käsityksen elämästä. Emme ole niin yksilöllisiä kuin oletamme, vaan olemme riippuvaisia toisistamme, mikrobeista, ameboista ja eläinyhteisöistä, halusimme tai emme. Huomaamattomat hajottajaorganismit ovat tärkeässä osassa ravinteiden kiertoa ja jonain päivänä tulevat hajottamaan myös meidät.

Kiitos:

Suomen Kulttuurirahasto

Mustarinda

Teoksen levittäjä: AV-arkki

Lähteet:

Härkönen, Marja & Varis, Elina 2012. Suomen limasienet. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

 

Pukki, Kyllikki 1995. Luumäen kuvatäkit. Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuus ry.

Schvindt, Theodor 1895. Suomalaisia koristeita 1. Ompelukoristeita ja kuoseja. Finnische Ornamente 1. Stickornamente. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura

 

The Time of a Slime Mold, 2021

Leena Pukki

The Time of a Slime Mold is a video piece in which the movement of slime mold, is combined with pattern subjects selected from Karelian thread blankets. The work addresses themes such as individualism, self-sufficiency, time, circulation, ecosystems, rotting and decaying.


Slime molds classified as amoebas are macroscopic organisms living on the surface of rotting trees that are able to move even, they do not have muscles, brains, or the neurological system. Slime mold are not plants, fungi, or animals. Different types of slime molds are different colors and move in different ways and speeds.

In the video, the movement of the slime mold combines with the traditional patterns of Luumäki handwoven blanket. The blankets were used on the bed and were woven, for example, for trousseau. The patterns are from blanket models of Pukki and Pätäri family, which were woven at the beginning of the 20th century according to old patterns.

The age of these models or patterns cannot be determined, but it is known that these kinds of blankets have been woven in Karelia since the early 19th century. Similar patterns also occur in Karelian embroidery patterns. The patterns have different names related to life and living, such as hare’s feet, Tree of Life, or image of the world. The same type of patterns is used in many different cultures because the patterns are determined in part through the weaving technique.


Karelian woven blankets are a preserved visual tradition. I feel that the patterns of the blankets carry with them the culture and worldview of the past, or at least parts of them.

As the climate crisis approaches, it seems necessary to change the collective thinking and perception of, for example, the good life or things worth pursuing.
The slime mold is a metaphor for the circularity of everything and its transformation into another state, community and post humanist thinking. The relationship with nature should, in my view, be changed from a one-sided efficiency to a mutual interaction.


The Time of a Slime Mold seeks to shift the focus from the world of human experience to another, and to question the individualistic concept of life. We are not as individual as we assume. We are dependent on each other, microbes, amoebas, and animal communities, whether we want it or not. Unnoticed decomposing organisms are an important part of the nutrient cycle and will one day decompose us as well.

Thank you:

The Finnish Cultural Foundation

Mustarinda

Distribution and promotion: AV-arkki

References:

Härkönen, Marja & Varis, Elina 2012. Suomen limasienet. Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus.

Pukki, Kyllikki 1995. Luumäen kuvatäkit. Etelä-Karjalan käsi- ja taideteollisuus ry.

Schvindt, Theodor 1895. Suomalaisia koristeita 1. Ompelukoristeita ja kuoseja. Finnische Ornamente 1. Stickornamente. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura