RIUTTA – Taru-Carita Pullinen — Freaks 25.7.–17.8.2024

Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta

ti-pe 11-17
la 11-14

”Näyttelyn teemoja ovat rakkaus, ihmisen ja luonnon välinen suhde ja oikeus olla oma outo itsensä.

Näyttelyssä toistuvat tietyt aiheet: ihmisvartaloiset, lintupäiset hahmot, ihmiskasvoiset linnut ja naamiokasvoiset hahmot, joissa myös toistuu naamion linnunnokkamainen muoto.

Ihmisen ja eläimen sekoittaminen ei ole mitään uutta – jo kivikaudelta on löytynyt mammutin syöksyhampaasta kaiverrettu veistos, jolla on ihmisen vartalo ja leijonan pää. Teos on tutkimusten mukaan noin 40 000 vuotta vanha. Myös esimerkiksi muinaisen Egyptin jumalat kuvattiin ihmisvartaloisina mutta eläinpäisinä, ja sama ihmisen ja eläimen sekoittamisen teema toistuu muun muassa muinaisen Kreikan taiteessa ja mytologioissa. Aihe on siis kiehtonut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Itseäni aihe kiehtoo myös luonnonsuojelullisista näkökulmista: Ihmisen ja luonnon välisen suhteen pohdinta on hyvin ajankohtaista ja välttämätöntäkin meidän ajassamme.

Länsimaisessa ajattelussa eläimet ja eläimellisyys ovat usein olleet negatiivisia, jopa paholaismaisia asioita. Minun töissäni eläimellisyys kuitenkin näyttäytyy positiivisena, jopa pyhänä asiana. Luontoyhteys, eläimellisyys ja eläimet ovat portti suurempaan tietoisuuteen.

Ammennan paljon taidehistoriasta. Töistäni voi löytää vaikutteita ainakin symbolismista, surrealismista ja pointillismista. Poimin vaikutteita myös elokuvista ja erilaisista käsityötekniikoista.

Viime vuosina mieleisin tekniikkani on ollut erilaiset sekatekniikkakokeilut paperille. Erilaisten välineiden yhdistäminen mahdollistaa erilaisten käsialojen yhdistämisen samaan työhön. Akvarellin keveys, nestemäisen tussin sulavuus ja kuivapastellin mehevyys samassa työssä on tämänhetkinen suosikkiyhdistelmäni. Kuitukärkikynä mahdollistaa pikkutarkan työskentelyn.

Pohdin töissäni myös oikeutta olla oma itsensä.

Sain noin kolme vuotta sitten tarkkaavuushäriödiagnoosin. Tänä keväänä, 42-vuotiaana, sain autismidiagnoosin. Minulla on siis oudot aivot. Tämä tieto on käynnistänyt positiivisen prosessin.

Ja rakkaus – en piirrä enää vain itseäni, vaan minulla on muusa ja malli, toinen kummallisena pidetty ihminen, jonka kanssa minulla on yhteys.

Olemme outoja ja onnellisia. Freaks.

Olen kotoisin Joutsenosta, mutta noin 15 vuotta olen asunut ja työskennellyt Oulussa.”