Näyttelyt

Yö: useille unen aikaa, maapallolla keskimääräisesti valon poissaolon aikaa, levon, alitajunnan ja kaaoksen logiikan aikaa.

Vuotaminen, tihkuminen: nesteen rajanylitys muodon sisältä toiseen muotoon tai tilaan; haavoista tai kyynelkanavista, tai muista ruumiin aukoista, yleisemmin: huokosista.

Maa: Maapallo, maaperä ja maa-aines: kehto ja alkupaikka kasvikunnan itämiselle ja kasvulle, sekä hajoamisen, maatumisen ja kiertokulkuun palaamisen paikka elolliselle kuten nisäkkäille, linnuille, hyönteisille, matelijoille ja mikro-organismeille. Materia, äiti, Maa.

Uni, uneksunta: rajanylitys apollonisesta päivätietoisuudesta ja logiikasta toiseen, kaaoksen ja tuntemattoman maailmaan.

Aamu: päivän syntymähetki, elämä, keho, herääminen, valo, arkitietoisuus, arki, toiminta.

Iho: paikka ja orgaaninen muodostuma, joka rajaa jonkin elollisen muodon sisäänsä, kosketuspinta, kehon periferia, ihmisen suurin elin, nahka, paketti, tuntoaistin keskeisin sijainti, ja se mitä kehosta näkyy ulospäin.

Yö vuotaa maan unta aamun iholle.

Planetaarinen ruumis luo nahkaa

käärii toisen villaa sielunsa ympärille päivien nyrjähdyksiä varten.

Missä näen suojelun merkit?

Mineraalien kimmellyksessä, ilman autiossa himerryksessä, jokapäiväisessä löytämisessä

elossaolon hauraan värinän äärelle

Maan hengittäessä ravinteita huokostensa läpi hiljaisiin periferioihin,

kahvinpurujen sedimentoituessa pannun pohjalle..

hetkessä, jolloin kipu ja tunnottomuus hellittää, ja lämpö tulvii kehon ääriin.

organismi parantaa itse itseään, jos se vaan saa ja tajuaa.

Maan kirkossa soi: Soil Soul

Näyttely on huone [sisätila] – johon kootut teokset ovat merkkejä ja merkityksiä materiaalin, kuvan ja tekstin muodossa. Käyttämäni materiaali on enimmäkseen arte poveraa: usein löydettyä, hamstrattua, käytettyä, kulunutta, lahoavaa ja hiutunutta. Sekä materiaalisuudessa että ajattelussa on läsnä muinaisuus, nyt-hetki ja tulevaisuus: se miten kaikki kiertää – ollen tulossa joksikin. Materiaalit ovat keskenään läheisiä: mustan sukkahousun öljystä jalostetut ainesosat, musteen (ink) orgaaninen alkuperä hiilessä, jätemuovin öljynahkaisuus, löydetyn lahoavan puun mutina sen kohdatessa vanhoja tuttuja: muovia ja lasia jalostetussa muodossa.

Teoksissa mytologinen, poeettinen, tieteellinen ja kokemuksellinen taso ovat samanaikaisesti ja lomittain. Näyttely on osa teossarjaa Haavojen läpi nähtyä. Nimessä rinnastuu haavan ja silmän samankaltainen muoto, sen ehdottaen olemassaololle, tietoisuudelle ja näkemiselle haavaista luontoa. Laajennan yksityisen haavan tutkimisen myötätunnon ja haavoittuvuuden tarkasteluun yleensä.

Aino Johansson (s.1984) on monialainen kuvataiteilija (TaM), jonka teokset ovat erilaisten tilojen luomista erityisesti installaation, löydettyjen ja intiimiksi koettavien materiaalien, maalauksen, veistoksen, tekstiilin, tekstin, performanssin ja kollektiivisen taiteen praktiikan kautta. Johansson tarkastelee kestävän elämäntavan mahdollisuuksia ja kestävää kulttuuria traumaviitekehyksessä sekä syväekologisesta näkökulmasta. Johansson on tehnyt teoksia niin esitystaiteen kuin kuvataiteen kentällä. Merkityksellinen yhteistyökuvio on ollut Venäjällä elävien suomalais-ugrilaisten vähemmistökansojen kanssa, jossa hän on ollut mukana niin taiteilijana kuin toiminnan järjestäjänä. Johansson on opiskellut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutissa ja Aalto-yliopistossa.

Silmissä vilisee kun siirryn paikasta toiseen. Ajatus toisensa perään katkeaa kun värit hyppivät silmille. Maisema on vahvasti rikki. Ajatus on vahvasti rikki. Silti pää on kovin täysi. Olen ylikuormitettu. Matka on täynnä uusia ideoita, virikkeitä, jotka eivät pääse perille. Tuntuu että olen koko ajan matkalla, enkä pääse koskaan perille.

Galleria Riutassa esillä on matka, joka poukkoilee edestakaisin, lähelle ja kauas. Se on katkonaista tarinaa, joka pyytää pysähtymään. Näyttely koostuu valokuvista ja löytömateriaaleista muodostuvista teoksista.

Janette Holmström (s.1984) on kuvataiteilija, joka työskentelee pääasiassa valokuvan, installaation ja valon parissa. Taiteilijan teoksia on ollut esillä useissa yksityis- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa sekä ulkomailla, mm. Galleria Hippolytessa sekä Mäntän kuvataideviikoilla vuonna 2018 ja viimeisimpänä Galleria Huudossa Helsingissä viime syksynä. Holmström on valmistunut Imatran taidekoulusta kuvataiteilijaksi 2008 ja opiskelee tällä hetkellä valokuvataiteen maisteriohjelmassa Aalto-yliopistossa. Näyttelyiden lisäksi hän on työskennellyt julkisen taiteen parissa. Holmström kuului Kontufolk ry:n sekä Imatralla sijainneen Taidekeskus Krimin aktiiveihin ja toimii tällä hetkellä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran hallituksessa.

ARKIVET is a group of artists consisting of Putte H. Dal, Hilde Dramstad, Camilla Luihn and Ella Heidi Sand. As jewelry artists they each have their artistic distinction. What they have in common is that they like to apply a theme based and conceptual approach to their craft. Since their debut as a group in 2014 they have had numerous exhibitions both in Norway and abroad. ARKIVET sets out to investigate, through their individual works, different angles on how jewelry may work as a medium to promote dialogue in society today. Projects are developed through discussion and research with a common wish to bring jewelry as an artistic expression into contemporary society. For example, ideological, socialist, capitalist or ecological values may be analyzed and processed through jewelry to artistic expression that fosters reflection. The jewelry materials, artistic idiom and narrative content discusses the chosen concepts for each exhibitions. A Collection of Secrets Reflect on the number of secrets and stories we carry with us. Take, for example, what is passed on from one generation to the next; family secrets, stories and memories we keep to ourselves. Your and my thoughts, what we don’t share and what we may never talk about. Stories only a few know. Shame, guilt, emotions. Anxiety and joy. Could you share everything? And would you like know everyone else’s secrets? There is power in having secrets and power in knowing others, while something is too heavy to bear, or too difficult to tell. Secrets can be treasures or curses. Burdens or joys. Certain things are forgotten, others forever remembered. In their next project, the artist group The ARCHIVE processes some of these secrets and presents them as a collection and as an exhibition. From each artistic and human standpoint, secrets are visualized or told and each of the artists has their own technique, symbolism and personal experience to draw from. At the same time, they share a common fascination and interest in communication through contemporary art jewelry. The works alternate between the intimate, self-exposing and the grand and historical – which is also always expressed in a site-specific exhibition design. To the project A Collection of Secrets, they have invited the artist, Aliona Pazdniakova to participate. http://www.arkivet.info Putte H. Dal: www.puttehdal.com Hilde Dramstad: https://hildedramstad.weebly.com/ Camilla Luihn: http://www.luihn.no/ Ella Heidi Sand: www.heidisand.com Aliona Pazdniakova: www.pazdniakova.com Contact person: Putte H. Dal, E-mail: Putte.h.dal@gmail.com / Cell phone: +47 930 49 467

Tervetuloa näyttelyyn!

Floating Kitchen -näyttelyn valokuvateokset käsittelevät ihmisen universaaleja tunteita. Vuonna 2019 aloittamani valokuvasarjat nukkekodeista ovat saaneet kimmokkeen installaatiotaiteesta.
Kuvissani nukkekoti toimii pienoismallina ja lavasteena valokuvien aiheille. Nukkekodin pienessä mittakaavassa toteutan ideoita, joita muuten voisi olla hankalaa tai jopa mahdotonta tehdä. Teoksissani nukkekodit esitetään aikuisen näkökulmasta aikuisille samanlaisessa toden ja epätoden rajapinnassa kuin lapsena leikit koettiin.

Näyttelyn nimikkosarja Floating Kitchen käsittelee yksinäisyyden, vanhenemisen, hylättyjen paikkojen ja hylätyksi tulemisen tunteita. Teokset ovat saaneet innostuksen ja inspiraation Liisa ihmemaassa ja Narnia -kirjoista sekä David Lynchin tv-sarjoista ja elokuvista. Valokuvasarjan teoksille lavasteena toiminut valaistu nukkekoti on näyttelyssä esillä.

Floating Kitchen -sarjan rinnalla näyttelyssä on esillä Emotions -sarjan teoksia, jotka käsittelevät tunteita. Lähtökohdaksi olen valinnut intialaiseen perinteeseen pohjautuvan rasa-teorian. Rasa-teoriaa on käytetty erityisesti draamataiteessa. Teorian on kehittänyt Abhinavagupta 900-luvulla Kashmirissa ja teorialleen hän on käyttänyt pohjana intialaista draamateoriaa käsittelevää Bharata Munin kirjoittamaa tekstiä Natyasastra. Rasa-teoriassa tunteet jaetaan neljään positiiviseen, neljään negatiiviseen sekä yhteen ns. ei-tunteeseen, johon muutu tunteet
johtavat. Näyttelyssä on esillä yksittäisiä teoksia tästä valokuvasarjasta.

Carine Fabritius (s. 1978) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka taiteessa yhdistyvät voimakkaat värit, kontrastit ja tarinallisuus. Fabritius työskentelee eri tekniikoita käyttäen installaatiotaiteen, valokuvauksen, tekstiilitöiden, liikkuvan kuvan ja uusien teknologioiden välillä. Fabritius on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2017.

Lappeenrannassa esillä olevaa Floating Kitchen -näyttelyä ja taiteilijan työskentelyä ovat tukeneet Finnfoto ry ja Taiteen edistämiskeskus.
carine@carinefabritius.fi

p.0405640989
www.carinefabritius.fi

Taidekeskus Idän galleria Riutassa avautuu 19.11.2020 Sanna-Mari Kaipion ja Hanna Kostiaisen näyttely Old Wounds / Missing Pieces 2. Kaipio ja Kostiainen ovat molemmat valmistuneet kuvataiteilijoiksi Saimaan ammattikorkeakoulusta 2018. Idässä nähdään heidän ensimmäisen yhteisnäyttelynsä toinen osa.

Old Wounds / Missing Pieces käsittelee nahan luomista ja identiteetin uudelleenrakentamista. Keramiikka- ja tekstiiliteokset sekä hiuksista ja luonnonmateriaaleista kootut objektit rakentavat kuvaa ihmiskehosta sen epätäydellisyyksien ja vajavaisuuksien kautta. Mutta vaikka keho on pehmeä, hauras ja helposti särkyvä, se on myös alati uusiutuva ja kykenevä korjaamaan itsensä tai tulemaan korjatuksi. Näyttely käsittelee tätä uusiutumisen prosessia.

Sanna-Mari Kaipion tekstiiliteoksissa raja ihon ja sen kanssa kosketuksissa olevien tekstiilien välillä hämärtyy. Käytössä kuluneisiin kankaisiin on jäänyt mustelmia, arpia ja haavoja. Työstämällä kivuliaan kosketuksen merkkejä pehmeistä materiaaleista kuten villasta ja silkistä sisältyy niihin myös ajatus hoivasta, hellyydestä ja haavojen paranemisesta. Kankaat ovat kuin kipeitä muistoja kantavia ihoja, jotka pois riisumalla keho voi parantua ja unohtaa menneet traumat. Teokset yhdistelevät kirjontaa, huovutusta ja kierrätystekstiilejä.

Hanna Kostiaisen teokset käsittelevät identiteetin menettämistä ja uudelleenrakentamista. Luut ovat kehon tukiranka ja hiukset identiteetin kruunu. Identiteetti taas on perusta sille, mitä me olemme. Kun tämä perusta katoaa, aukeaa mahdollisuus muovata itsensä uudelleen. Vaikka uudet rakennuspalikat olisivatkin ”vähän sinne päin”, voi niistä kasata entistä vahvemman perustan. Identiteettiä ei myöskään tarvitse kahlita samanlaiseksi kuin se joskus oli. Vaikka menetetyn minuuden muistot pistävät kivuliaasti, niissäkin voi nähdä uuden alun.

Näyttely on avoinna 19.11.–12.12.
Näyttelyn avajaiset ovat keskiviikkona 18.11. klo 18–20

Lisätietoja:
Hanna Kostiainen
040 8291483