Näyttelyt

DARK MATTERS

Yhteisnäyttely Veera Kulju (TaM) & Veera Metso (TaM)

24.10.-16.11.2019

Taidekeskus Itä, Lappeenranta

avajaiset 23.10.2019 klo 18-20

Näyttelyn nimi viittaa syvyyteen, varjoihin ja pimeyden merkitykseen. Pimeys on elintärkeä luonnonvara, jota on syytä suojella*. Kysymyksiä herättävä, maailmankaikkeutta hallitseva pimeä aine on suurimmilta osin näkymätöntä ja sen koostumusta ei vielä tiedetä**. Mitä on pimeys meissä? Universumin kokoisista kysymyksistä liikutaan yksilön kokoisiin kokemuksiin.

Dark Matters yhteisnäyttely koostuu pääosin keraamisista veistoksista ja äänestä. Kuljun keraamiikasta käsin rakentamat veistokset toimivat esittäjinä Metson säveltämälle ja esittämälle konsertille, joka koostuu kansanperinteestä ammentavista rohtolauluista ja loitsuista. Näyttelyn teoksissa yhdistyy materiaalinen ja materiaaliton. Pieniin yksityiskohtiin kasvaa suuri maailma. Hauraudesta tulee vahvuus ja pelko muuttuu rohkeudeksi. Valo matkaa pimeään.

Teokset laulavat unohduksesta, koska haluavat taas muistaa. Kärsimyksestä, koska kulkevat siten kohti eheytymistä. He ääntelevät erillisyyttä, koska kaipaavat yhteyttä. Teokset ovat ihmiskäsin ja äänin muovattuja kaipauksia kohti syvempää luontosuhdetta. He ovat tekijöidensä kannanottoja ja lohdutuksia maailman ja sielun tilaan, pyrkimyksiä havaita pimeydessä valoa.

Sekä Kulju että Metso työskentelevät materiaalin ja teeman johtamana, intuitiivisesti ja alttiiksiasettumalla. He hakevat teemoihinsa syvyyttä ja taustaa tutkimalla mm. psykologiaa, biologiaa, filosofiaa, taiteen teoriaa ja kansanperinnettä. Kuljun päämateriaali on keramiikka. Metso käyttää teoksissaan ääntä, luonnonmateriaaleja sekä kuvittamista. He ovat molemmat tutkineet ääntä ja hiljaisuutta. Heitä yhdistää huumori ja avantgardistinen kokeellisuus.

Asun ja työskentelen Helsingissä, mutta olen kotoisin Lahdesta. Perheeni muutti kaupungin uuteen lähiöön kun olin kahdeksanvuotias. Asfalttipiha muuttui harjulle muuton kautta viherpihaksi, jossa metsä alkoi kadun toiselta puolelta. Muutos oli valtava lapsen näkökulmasta, sillä metsästä tuli tästä eteenpäin leikkipaikkamme vuosiksi. Tämänkin lähiön luonto muovautui koko ajan rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta.

Huoneeni ikkunasta näkyi mäntyjen latvoja ja vuosien aikana muistan alkaneeni huolestua enemmän ja enemmän tummista savuista, joita usein nousi Upon ja Askon tehtailta harjun juurelta. Pelkäsin mäntyjen kärsivän ja nuivettuvan niistä, mikä huoli tietenkin oli aivan aiheellinen.
Parikymppisenä lähdin opiskelemaan ja jäin asumaan Helsinkiin.

Ilmeisesti vahva suhteeni luontoon, ja varsinkin kaupunkiluontoon, sai alkunsa näistä lapsuuden harjujen leikkipaikoista. Monet teoksistani liittyvät vieläkin näihin asioihin: jättömaihin, ihmisten jättämiin jälkiin metsässä, luonnon kauneuteen ja haurauteen.

HEINÄVEISTOKSIA

Näin kolme neljä vuotta sitten Berliinissä arkkitehtien tekemiä luonnoksia, jotka oli piirretty luontoaiheista. Luonnokset innostivat minua rakentamaan pienoisveistoksia kuivatuista kasveista, heinäveistoksia (Selviytymistarinoita 2017). Teemana oli lumen alta löytyvä rosoinen kaupunkiluonto. Sulavan lumen alta paljastui metsä, jossa vilahteli myös epäorgaanisia aineksia: luontoon päätyneitä elementtejä rakentamisen, liikenteen ja muun ihmisen toiminnan kautta, esimerkiksi palasiksi hajoavia ja värinsä hiljalleen menettäviä muovikasseja jo ajat sitten kadonneiden markettien logoilla.

Teoksissa on myös osittain maatuneita kasveja sekä rannoilta, vedestä tai metsistä löytämiäni tavaroita. Löytötavaroista on tullut tärkeä osa teoksiani, koska ne kätkevät sisäänsä tarinoita löytöpaikan lähihistoriasta. Minusta onkin tullut aarrejahdin (wood-larking?) innokas harrastaja (vertaa: Thames-joen mud-larkiningin harrastajat, jotka etsivät mutaiselta rannalta laskuveden aikaan aarteita)

Metsästä löytyy siis vaikka mitä. Kuuntelen aina materiaa, koska yleensä se itse ehdottaa millaiseen muotoon se parhaiten taipuu. Kuivattujen kasvien hauraus sanelee veistosten koon, mutta kaikissa teoksissani etsin painovoiman kumoamista: ilmavuutta, keveyttä ja muotoa. Tavoitteeni on luoda runollinen näkökulma näihin ihmisen ja luonnon kohtaamisiin.

Teoksiin sisältyy japanilainen käsite wabi-sabi, jolla viitataan pelkistettyyn, karuun tyyliin, joka antaa keskeneräisyydessä ja epätäydellisyydessä piilevän kauneuden nousta esiin

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus

ELINA STRANDBERG
elinastran@gmail.com
elinastrandberg.com
http://elinastran.blogspot.com/

Ihmisten jättämistä jäljistä ja kaupungin sinnikkäiden luontosaarekkeiden kohtaamisista rakennan hybridejä, hauraita luontoveistoksia heinien elämästä kasvavan kaupungin pyörteissä.