Näyttelyt

Tarja Heilimo on taidegraafikko, Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ja sen grafiikan pajan perustajajäseniä.

UUDEN ÄÄRELLÄ näyttelyn uusimmat teokset kertovat murroksesta ja työskentelyn suunnan muutoksesta kohti puhtaita värejä ja avoimeksi kaiverrettuja eläinhahmoja.

Ilmaisu on ekspressiivistä ja myös monikerroksellista. Teokset ovat esteettisiä ja aiheet usein katsojalle helposti lähestyttäviä, mutta teoksiin kuuluu aina säröt, salaperäisyys ja syvällisempi merkitys, jossa katsojalle jää vapaus omaan tulkintaan.

Heilimo kokee taiteen olevan merkittävä yksilöön ja yhteiskuntaan vaikuttava kieli. Näkökulmaan vaikuttaa pitkäaikainen työskentely kahdessa ammatissa, taidegraafikkona ja työterveyshoitajana.

”Pääasiallinen tekniikkani on öljyväripuupiirros. Minua kiinnostaa materiaalina oksainen havuvaneri ja rosoinen kaiverrusviiva. Värimaailma rakentuu kerros kerrokselta, ja mukana on onnekas sattuma”, kertoo Tarja Heilimo.

Puukaiverrus, akryyli / öljymaalaus havuvanerille -tekniikassa kiehtoo yllätyksellisyys, omia teitään kulkevat värit ja kaivertamisen haasteet. Aiheet ovat luonnosta, joutsenia, kavioeläimiä, susia…

TIMO PARTANEN – TAULUJA¹

Viime keväänä ryhdyin sovittamaan maalauksiani kirpputoreilta hankkimiini vanhoihin kehyksiin. Tuloksena syntyi esineitä, joita mielestäni oli luontevaa ryhtyä kutsumaan tauluiksi.

Olen maalannut nämä tauluni havainnosta ulkoilmassa. Raamien rajaamina on esillä näkymiä muun muassa hakkuuaukioilta, lähiöpusikoista ja jättömailta. Siveltimenvetojen väleissä leijuvat pohdintani taulumaalauksen mahdollisuuksista tulkita aikaamme ja maailmaamme.

Helsingissä 3.10.2022
Timo Partanen

Timo Partanen (s. 1970 Ruovesi) asuu Helsingissä ja työskentelee siellä sekä Ruovedellä. Partanen on valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden taideinstituutista 1995 ja taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta (nyk. Aalto-yliopisto) 1999. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä sekä ryhmä- ja yhteisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Teoksia mm. Suomen valtion, Helsingin taidemuseo HAM:n, Kuntsin modernin taiteen museon, Oulun taidemuseon kokoelmissa sekä koti- ja ulkomaisissa yksityiskokoelmissa.

¹ “Taulu >Installaation vastakohta. Litteä esine joka voidaan ripustaa mille tahansa seinälle. Vakavasti otettava taiteilija ei sano tekevänsä ’tauluja’.”
Pessi Rautio: Neljännestunnissa nykytaiteen tuntijaksi. Kustannus Oy Taide 2011

Vimma & Viima,
Tuomas Korkalo ja Kari Södö

Olemme kaksi kuvataiteilijaa pohjoisesta, -periferiasta. Taiteessamme meitä yhdistää mm. tilallinen ajattelu, jossa tärkeää on rytmi. Rytmi joka rakentuu tilaan materiaalin, perinteisten muodon ja värin lisäksi raikkaalla leikkimielisyydellä ja valtavalla groovella. Groove; joka syntyy geometriasta, orgaanisesta muodosta ja säroilevästä harmoniasta. Näitä mausteita yhdistelemällä syntyy ”soiva” orkestraatio. Näyttelyssä esitetään veistoksia, maalauksia ja installaatioita.

Tuomas Korkalo (s. 1978, Rovaniemi) käyttää taiteessaan monia eri medioita piirtämisestä ja maalauksesta installaatioihin ja ympäristotaiteen menetelmiin. Korkalo pohtii taiteessaan usein värin ja valon ominaisuuksia tilassa, sekä kuvataiteen teorian matemaattisia lainalaisuuksia suhteessa taiteen kaoottisen maailmaan.

Kari Södö (s. 1963, Borås, Ruotsi) veistosten pääasiallinen materiaali on puu, jota hän käyttää veistettynä usein yhdistettynä puumateriaaliin suoraan luonnosta. Södöä kiehtoo vastakohtaisuuksien ja liikkeen kautta syntyvä dynamiikka ja rytmi niin muodon, materiaalin kuin värien käytossä taiteessaan.

“DAILY LIFE” – AN EXHIBITION BY DANISH ARTIST ANETTE JENSEN

”Japan is far away from the Nordic countries, but the culture is not unfamiliar to us, even though daily life comprises unfamiliar rituals and ways of living – for example keeping a distance instead of hugging, bowing instead of shaking hands and fixed standards for the size of rooms in Japanese homes. My observations and experiences from a residency in Kyoto are the themes of the exhibition “Daily Life”.

The pieces in my exhibition that portray my stay in Japan, are made from tin, cardboard, paper and Japanese silk. In my artistic practice, I often use materials, which have been discarded or found in secondhand shops. Throughout my working process, I try to change the way we perceive and value these materials, and strive to create new forms while retaining the materials recognizably. The materials’ new appearance usually contains traces from my working process in which I have added and reduced layers on my way to finishing the piece. Some of the techniques I have used for the current exhibition are based on the tools and knowledge I obtained through attending several courses and visiting workshops during my residency.

I choose the materials I work with based on aesthetic considerations and my historical knowledge (I have also studied history at university). The two factors are equally important to me. And I have found that aesthetics permeates Japanese culture, and the history of objects mean something philosophically speaking (for example, expressed in shibui and sabi).

Paper and textiles are central to my artistic practice. In Japan, both have fibers as their basic material – the fibres are either processed in such a way that they are spun into thread and woven together into large expanses of fabric or they are “cast” into paper. The resemblance between paper and textiles is striking, and Japan especially is a hotbed for the two materials’ parallel development, and its 1500-year long history has provided me with endless inspiration.”

The exhibition is supported by Scandinavia-Japan Sasakawa Foundation

Water Rituals on installaatio, joka koostuu Iiris-Lilja Kuosmasen valokuvateoksista, Anniina Lehtisen äänimaisemasta ja yhdessä työstämästämme videoteoksesta, johon Anniina on säveltänyt ja soittanut pianomusiikin. Water Rituals on meditatiivinen kuvaus ympäristön muutoksesta ja veden voimasta – siitä, miten vesi valtaa alaa ja luo uutta. Olemme tutkineet vettä elämää ylläpitävänä elementtinä, sen ympärille muotoutuneita rituaaleja ja perinteitä. Etsimme tapoja esittää veden eri olomuotoja. Olemme kuvanneet aikaa ihmisten jälkeen, joka sopii myös pandemian luomaan uhan tunteeseen. Näyttelyn kuvamateriaali on kuvattu paikoissa, joita ihminen on muuttanut ympäristön kannalta kestämättömillä tavoilla, sekä pyhissä paikoissa, joissa vettä on jopa palvottu.

Näyttelyn teokset johdattavat aikaan, jossa vesi valtaa alaa ihmisten jälkeen. Valokuvissa näkyvä ympäristössä tapahtuva tuho on jyrkässä kontrastissa videoteoksen luonnollisen maailman kanssa. Näyttelyssä kuvataan, miten nämä kaksi ääripäätä muovaavat toisiaan. Kaiuttimista kuuluva äänimaisema kuvaa meren ääniä ja sitä miten ihminen ja meri hengittävät ja liikkuvat samalla tavalla, samassa rytmissä.

Näyttelyyn sisältyy Iiris-Liljan tekemiä syanotypioita ja valokuvia: pigmenttimustevedoksia jotka levittäytyvät tilaan lattiaa myöten. Kuvamateriaalia on paljon Ranskan Normandian rannikolta, missä vuorovedet ovat suuret. Kuun vaikutus ja vuorovesien alta paljastuva vedenalainen maailma ovat näyttelyssä suuressa osassa. Vedenalaiset muodot ja tapahtumat, joita ulkopuolisena voi vain tarkastella.

Anniina Lehtinen on turkulainen muusikko, säveltäjä ja pianisti joka säveltää ja esittää musiikkia pianolle ja lukuisille eri kokoonpanoille. Laaja repertuaari kulkee klassisen ja elokuvamusiikin kautta art poppiin. Anniina on valmistunut Lausannen musiikkikorkeakoulusta musiikin maisteriksi ja esiintynyt Suomessa ja ulkomailla resitaalein, orkestereiden solistina sekä kamarimuusikkona.

Iiris-Lilja Kuosmanen on kuopiolainen valokuvataiteilija, joka on valmistunut Kuva-taideakatemiasta 2012 Kuvataiteen Maisteriksi. Iiris-Lilja on asunut Ranskassa vuosi-na 2013-2019, kun hän muutti Hôtel Chevillonin taiteilija-residenssiin Grez-Sur-Loingiin. Iiris-Lilja on pitänyt monia yksityisnäyttelyitä Suomessa ja osallistunut moniin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus sekä Suomen Kulttuurirahasto