Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta
ti-pe 11-17
la 11-14
Laura Kopio: Emma Eats Bread and Butter
Laura Kopion (s.1981) taiteellisen työskentelyn lähtökohta on valtaan ja väkivaltaan liittyvien ongelmien tutkiminen filosofisina kysymyksinä, maalauksen keinoin. Teoksissaan hän pohtii näkymättömiin jäävää kärsimystä ja väkivallan tuottamia yhteiskunnallisia ongelmia, sekä historiaan ja muistamiseen liittyviä kysymyksiä vallan näkökulmasta. Hänen työskentelynsä keskiössä on yhteiskunnallisten valtasuhteiden muotojen, mekanismien, rituaalien ja vaivihkaisten yhteyksien tutkiminen ja purkaminen. Kopio on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun taideakatemiasta ja opiskellut Jyväskylän yliopistossa taidehistoriaa ja filosofiaa.
Emma Eats Bread and Butter koostuu erikokoisista, pääosin öljyllä kankaalle maalatuista teoksista.
Tarkastelen taiteellisessa työskentelyssäni valtaa ja sen eri muotoja, sekä näistä aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä. Kokonaisuutta kannatteleva teema kiteytyy saksalaisen ajattelijan ja säveltäjän Theodor Adornon ajatteluun ja sen voi kiteyttää lauseeseen “Kaiken totuuden ehto on tarpeessa antaa kärsimykselle ääni.” Adornossa ajattelijana minua kiehtoo paitsi hänen ajatuksensa, myös kykynsä kirjoittaa taiteesta tavalla jossa tulevat näkyväksi ne historialliset olosuhteet, joissa keskeiset tämän vuosisadan filosofit ja esteetikkot kirjoittivat. Hänen ajattelustaan hahmottuu lisäksi laajempi intellektuellin tehtävä, hetkenä, jolloin modernin utooppiset horisontit katosivat.
Teoskokonaisuus on katsaus rooliin rakenteen näkökulmasta: Ihmisyyteen naiseutena sen moninaisissa muodoissa, maailmassa, jossa rooli ihmisenä on edelleen jotain, jonka joku muu kuin nainen tai naiseksi itsensä määrittävä määrittelee tai haluaa määritellä. Mitä naisina olemme, mitä saamme olla, kenelle, kuinka paljon ja millä tavalla?
Teoksissani sukupuoli korostuu erityisesti luokkakysymysenä. Aihe näyttäytyy roolien kautta myös yhteiskunnallisena ja sosiaalisena asemana, siinä miten toiseutetut (ei sukupuolen kautta itse valitut) roolit ovat yhä leimallisia ja ylhäältäpäin annettuja. Pohdin teoksissani esitettyjen hahmojen kautta tai muodossa luokkayhteiskuntaan piilotettua sortavaa rakennetta, jota kapitalistinen järjestelmämme tukee mm. naisiin kohdistuvana taloudellisena epätasa-arvona ja väkivaltaisena kohteluna, niin konkreettisesti kuin rakenteellisella tasolla. Ihmisenä oleminen näyttäytyy yhteiskunnan valtasuhteiden muodossa ja tästä aiheutuvan sortavan rakenteen kautta laajempana yhteiskunnallisena kysymyksenä, jonka muotoja, mekanismeja ja rituaaleja teoksissani käsittelen.
Pyrin maalausteni avulla nostamaan esille piiloon jääviä laajempia vallan ilmenemismuotoja, sekä näistä vallankäytön muodoista seuraavia ongelmia. Olen pyrkinyt tuomaan esiin naisiin liitettyjä asemointeja ja historiaan ja nykypäivään kytkeytyviä kysymyksiä sortavan rakenteen näkökulmasta. Elämme maailmassa, jossa heikkous, toimeentulemattomuus ja epäonnistuminen nähdään yksilön valintana. Luokkaerojen häivyttäminen yksilön valinnoiksi on yhteiskunnan tapa piilottaa heikommassa asemassa olevien ongelmat pois silmiemme edestä.
Alati muuttuva ja ajoittain hajoava pyrkimykseni on kuvata ihmisluonnon ristiriitaa yksityisen sekä jaetun sosiaalisen todellisuuden välille rakentuvien paineiden ristiaallokossa.
ENG
Laura Kopio: Emma Eats Bread and Butter
The starting point of Laura Kopio’s (b.1981) artistic practice is the study of problems related to power and violence as philosophical questions, through painting. In her works, she reflects on the invisible suffering and social problems caused by violence, as well as questions related to history and remembrance from the perspective of power. Her work focuses on exploring and dismantling the forms, mechanisms, rituals and subtle connections of power relations in society. She graduated as a visual artist from the Turku Art Academy and studied art history and philosophy at the University of Jyväskylä.
Emma Eats Bread and Butter consists of works of various sizes, mainly painted on canvas in oil.
In my artistic work, I examine power and its different forms, as well as the human suffering caused by them. The theme that sustains the whole is crystallized in the thinking of the German thinker and composer Theodor Adorno, and it can be summed up in the phrase ”The condition of all truth is the need to give a voice to suffering.” In Adorno, as a thinker, I am fascinated not only by his ideas, but also by his ability to write about art in a way that makes visible the historical conditions in which the key philosophers and aesthetes of this century wrote. His thinking also embodies a broader intellectual mission, at a time when the utopian horizons of modernity have disappeared.
The exhibition as a whole is an overview of the role from the point of view of structure: humanity as womanhood in its many forms, in a world where the role as a human being is still something that someone other than a woman or someone who defines herself as a woman defines or wants to define. What are we as women, what are we allowed to be, to whom, how much and in what way?
In my works, gender is emphasized especially as a class issue. Through roles, the topic also appears as a societal and social position, in how othered roles (not roles chosen through gender) are still stigmatized and given from above. Through or in the form of the characters depicted in my works, I reflect on the oppressive structure hidden in class society, which our capitalist system supports, for example, in the form of economic inequality and violent treatment of women, both on a concrete and structural level. Being human appears in the form of power relations in society and, through the oppressive structure that this causes, as a broader social question, the forms, mechanisms and rituals of which I reflect on in my works.
Through my paintings, I try to highlight hidden broader manifestations of power, as well as the problems arising from these forms of power. I have tried to highlight the positions associated with women and issues related to history and the present from the point of view of an oppressive structure. We live in a world where weakness, lack of livelihood and failure are seen as individual choices. Erasing class differences into individual choices is society’s way of hiding the problems of the disadvantaged from our eyes.
My ever-changing and occasionally disintegrating effort is to portray the conflict of human nature in the riptides of pressures built between private and shared social reality.