Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta
ti-pe 11-17
la 11-14
”Olen vuodesta 2016 lähtien yhdistänyt lyijykynäpiirroksen monotypialla tekemiini väripintoihin. Olen jo pitkään mielikuvissani tavoitellut teoksiini keveyttä yhdistettynä hentoon viivaan. Tekniikkana monotypian ja lyijykynän yhdistelmä antaa siihen mahdollisuuden. Teoksissa on graafinen elementti, painolaatat, joille maalaan värit ja vedoksen kuivuttua lisään työhön viivapiirroksen lyijykynillä. Lopputulos on uniikki grafiikan teos, sillä tällä menetelmällä vedoksia syntyy vain yksi.
Olen valmistumisestani saakka tehnyt sarjallisia teoksia syväpainolla eli metalligrafiikan menetelmillä. Uniikkiteosten maailmaan liittyvät asiat ovat olleet minulle todella uusia, mutta samalla myös hyvin palkitsevaa oppimista. Lähtökohdat ovat sekä metalligrafiikassa että monotypiassa samat, mutta tekemisen tempo näiden kahden tekniikan välillä on aivan erilaista. Monotypia on hetken kuva ja metalligrafiikka on päivästä toiseen työstämistä. Edellisessä nopeus on valttia ja jälkimmäisessä tarvitaan malttia.
Olen aina ollut kotonani tarinallisten teosten parissa. Uusimmissa monotypiatekniikalla toteutetuissa teoksissani on aiheena itse luotuja lapsuusmuistoja ja kuvitteellisia tilanteita. Puvut ovat olleet jo vuodesta 1987 saakka yksi aihepiiri, joka on aina ajoittain aktivoitunut teoksissani. Uusimmissa monotypioissa lapset tai aikuiset ovat pukeutuneet parhaimpiinsa ja olen luonut heille oman tilan tai tilanteen esitellä pukujaan. Teoksiin on vuosien aikana tullut erilaisia teemoja ja yksi niistä on helminauhat.
Teoksissa on aina sunnuntai ja milloin tahansa voi tapahtua pieniä ihmeitä. Mikään ei välttämättä ole totta, mutta tunnelma, johon teos katsojan saattelee, on joko sisäinen kaipaus tai mahdollisesti jonkin uuden tarinan alku, jota katsoja itse lähtee sanoittamaan. – Joka tapauksessa teoksissa esiintyvät lapset voivat ylpeydellä kannatella tulevaisuuttaan on heillä sitten siivet tai ei.”
