Taidekeskus Itä
Valtakatu 66, Lappeenranta
ti-pe 11-17
la 11-14
Valve
Maija Ojanen (s.1981) on Jyväskylässä työskentelevä kuvataiteilija (TaM), joka on taiteen tekemisessään keskittynyt maalaamiseen vesiliukoisin menetelmin, sekä piirtämiseen musteella ja värikynin. Ojanen on opiskellut kuvataiteilijaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulussa Kankaanpäässä ja Aalto Yliopistossa Helsingissä. Ojasen näyttelykokonaisuus muodostuu sarjasta mustepiirustuksia, joissa kuva kudotaan musteviivoista. Musteesta muodostuu maailma, jossa todellisuus on yhä läsnä, mutta arjen logiikka ei päde, vaan ihminen liikkuu jossain tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla. Teosten surrealistisessa maailmassa ihmisen sisäisen ja ulkoinen maailma kohtaavat ja muodostavat yhdessä maailmassa- olemisenkokemuksen. Teosten symboliikka on monitulkintaista ja hienovaraisesti kantaaottavaa. Ojasen teokset käsittelevät ihmisenä olemista, elämän ja kuoleman kiertokulkua, sekä transformaatiota. Myös luonto ja ympäristö ovat läsnä ja sitovat tiettyyn paikkaan ja elinympäristöön, sekä luonnon prosesseihin. Myyttien, satujen ja itämaisen filosofian kautta Ojanen on löytänyt teemoja ja aiheita työskentelyynsä, jonka keskiössä on maailmankatsomus, ihmiskäsitys, sekä olemassaolonkokemus.
Piirustusten keskiössä on naisen irti leikattu pää. Uhrattu pää voidaan kokea merkityksiltään, sekä positiivisena tai negatiivisena. Irti leikattu pää voidaan mieltää pelkoa, kauhua, kostoa, traumaa ja kuolemaa kuvaavana elementtinä tai sitten sen voi nähdä positiivisessa valossa kuvaamassa pelon voittamista, pyhyyttä, puhtautta, sielua ja valaistumista. Irtopään voi tulkita niin transformaation ja mielen ja ruumiin välisen kahtiajakoisuuden symbolina kuin mestaamiseen tai itsensä uhraamiseen liittyvänä elementtinä. Itsensä uhraamista voidaan ajatella transformaation välineenä ihmisen psyykkiseen ja henkiseen kehitykseen, kasvuun ihmisenä ja harmonian löytämiseen itsensä ja maailman välillä. Tällöin tavoitteena on hyväksyä kuolema ja kaiken muuttuvuus. Keho muuttuu kuoleman hetkellä pelkäksi tyhjäksi ja tarpeettomaksi kuoreksi, joka voidaan aivan hyvin hyödyntää toisten olentojen ravinnoksi. Eläinten ruuaksi päätynyt ruumis kertoo elämän kunnioittamisesta ja kuolemasta ensisijaisesti henkisenä tapahtumana. Se, mihin ollaan kiinnytty fyysisesti, tunteiden kautta, mielen tasolla ja henkisesti, annetaan kaikille muille olennoille. Yhtä lailla kuin ruumis myös oma itse, tila ja aika ovat suhteellisia. Mieleen puhkeavat ajatukset eivät ole omia. Ne ovat vain läpikulkumatkalla. Kun peloista ja maailmassa olemisesta päästä irti on mahdollista vapautua.
Näyttelyä on tukenut: Keski-Suomen Kulttuurirahasto
Taike
www.maijaojanen.com
https://www.instagram.com/maijaojanen_art
